Kuljetuskerrokset

Kuljetuskerrokset (kuljetuskerros in singular) refer to the set of network protocols and services responsible for end-to-end communication between application processes in a network. In the common model-based view, the kuljetuskerros sits above the verkkokerros (network layer) and below the sovelluskerros (application layer). Its main role is to provide reliable or best-effort transfer of data segments between hosts, enabling applications to communicate regardless of the underlying network topology.

The kuljetuskerroksen tehtäviin kuuluvat datan kokonaisjakaminen ja uudelleen kokoaminen (segmentation and reassembly), virheenkorjaus ja uudelleenlähetys tarvittaessa, virheiden havaitseminen sekä virtauksen hallinta siten, että vastaanottaja ei ylikuormitu. Lisäksi kerros mahdollistaa useiden samanaikaisten yhteyksien multiplexing-and-porttien avulla, jolloin useat sovellukset voivat käyttää samaa verkkoyhteyttä erillisinä keskusteluina. Porttikirjaimet (port numbers) joita käytetään 16-bittisinä tunnisteina, yhdistävät kuljetuskerroksen sovelluksiin.

Kaksi merkittävintä kuljetuskerroksen protokollaa ovat TCP (Transmission Control Protocol) ja UDP (User Datagram Protocol). TCP on yhteydellinen ja luotettava, se takaa peräkkäisen, virheettömän tiedonkulun sekä iteratiivisen hallinnan (virhe- ja lähestymiskontrolli). UDP on yhteydetön ja tekee parhaansa ilman varmuutta, mikä mahdollistaa matalalataajuisemman ja pienemmän viiveen mutta ilman takuuta datan saapumisesta. Muita protokollia, kuten SCTP, käytetään harvemmin ja ne tarjoavat lisäominaisuuksia kuten moniajatusta (multi-streaming) tai monihomingiutta.

Kuljetuskerroksen toiminta vaikuttaa sekä sovelluskehitykseen että verkon turvallisuuteen. Palomuurit ja reititinportfolio voivat suodattaa liikennettä kuljetuskerroksen porttien perusteella, ja salausprotokollat (esim. TLS päällä TCP:llä) rakentuvat kuljetuskerroksen päälle turvaamaan tiedonsiirron.