verkkokerros

Verkkokerros tarkoittaa tietoliikenneverkoissa OSI-mallin kolmatta kerrosta sekä TCP/IP-mallin Internet-kerrosta. Sen keskeinen tehtävä on siirtää datapaketit lähteestä määränpäähän useiden verkkojen yli tarjoamalla looginen osoitteistus ja reititys. Verkkokerros vastaa pakettien osoitteiden hallinnasta ja siitä, miten ne ohjaantuvat verkosta toiseen.

Keskeiset vastuualueet ovat looginen osoitteistus, reititys ja polun valinta sekä pakettien edelleenlähetys eri verkoissa. Lisäksi verkko-osoitteiden kokoaminen (fragmentointi) ja uudelleen kokoaminen voivat tapahtua tämän kerroksen tehtävinä. Verkkokerros tukee myös virhe- ja tilanteiden diagnosointia joillakin protokollilla, kuten ICMP:llä.

Käytettyjä protokolleja ja laitteita ovat IPv4 ja IPv6, jotka toimivat verkkokerroksen pääprotokolleina. ICMPäntä käytetään virheiden ilmoittamiseen ja verkon tilan diagnosointiin. Reititystiedon jakamiseen ja reitityksen määrittämiseen käytetään reititysprotokollia, kuten OSPF, RIP ja BGP. Laitteistosta verkkokerroksen toimintaa tukevat reitittimet sekä joissain tapauksissa kolmannen tason kytkimet (layer-3 switch), jotka pystyvät ohjaamaan liikennettä verkkojen välillä.

Verkkokerros sijaitsee datalink-kerroksen (kerros 2) ja transport-kerroksen (kerros 4) välissä. Se käyttää fyysisen siirtokustannuksen alaisuudessa sanelevia linkkejä, mutta sen päätavoitteena on mahdollistaa end-to-end-yhteydet käyttämällä loogisia osoitteita ja reittejä. Sen tarjoama yhteys ei itsessään takaa luotettavaa toimitusta, vaan se työskentelee yhdessä transport-kerroksen kanssa end-to-end-palvelun saavuttamiseksi.