Kuituyhteydet

Kuituyhteydet viittaavat valokuitukaapeleihin perustuvaan tiedonvälitykseen, jossa data siirretään valon avulla optisten kuitujen läpi. Ne mahdollistavat erittäin suuria siirtonopeuksia sekä pienemmän viiveen verrattuna perinteisiin kupariverkkoihin, mikä tekee niistä keskeisiä sekä kotitalouksien että yritysten digitaaliseen infrastruktuuriin.

Kuituyhteyksiä rakennetaan ja toteutetaan useilla tavoilla. Tyypillinen ratkaisu on FTTH/FTTP (fiber-to-the-home/premises), jossa kuitu ulottuu suoraan käyttäjän kotiin tai rakennukseen. Laajemmissa järjestelmissä käytetään edelleen kuidun jakomenetelmiä, kuten PON-tekniikka (Passive Optical Network) GPON-, XGS-PON- tai NG-PON2 -standardeilla, sekä joissain tapauksissa aktiivista Ethernet-tekniikkaa. Loppupäätteinä käytetään käyttäjän tilassa olevia optisia laitteita (ONT/ONU), kun taas palveluntarjoajalla on OLT-keskuksessa.

Kuituyhteyksien edut ovat korkea kaistanleveys, symmetriset nopeudet, alhainen signaalin hajoaminen sekä suuri kantama ilman sähkömagneettista häiriötä. Ne ovat myös kestäviä ja niillä on pitkä käyttöikä, mikä tekee niistä hiljalleen yleistyvän perusta-infrastruktuurin. Haittoja voivat olla suurimmat investointikustannukset, rakentamiseen liittyvät luvat ja maaprojekti sekä kunnossapito.

Kuituyhteydet muodostavat olennaisen osan nykyaikaista ja tulevaisuuden digitaalista infrastruktuuria. Esimerkiksi Suomessa kuituuhteet ovat keskeisessä roolissa sekä julkisessa että yksityisessä rakennus- ja palvelukontekstissa, ja niiden laajentaminen jatkuu osana laajempaa verkkoinfraa.