Kuituyhteyksien

Kuituyhteydet ovat tele- ja tietoverkkoja, joissa tiedonsiirto tapahtuu optisen valon välittäminä pulseina kuitukaapelin sisällä. Ne perustuvat lasi- tai muovikuituun, jonka ydin johtaa valoa ja jonka ympärillä oleva kuori ohjaa signaalin pitkien etäisyyksien yli. Kuituyhteyksiä voidaan toteuttaa erilaisilla arkkitehtuureilla, kuten FTTH (fiber to the home), jolloin kuitu ulottuu suorasti asiakkaan kotiin tai toimitilaan, sekä FTTB (to the building) tai FTTC/FTTN (to the curb/node), joissa viimeinen metri on kuparia tai muuta teknologiaa.

Teknologian käytössä yleisimpiä on PON-tekniikka (Passive Optical Network), esimerkiksi GPON tai XGS-PON, jossa yksi optinen linja jakaa kuituyhteyden useille tilaajille. Keskeisiä laitteita ovat keskuksissa sijaitseva OLT (optical line terminal) ja asiakkaan päähän asennettavat ONT/ONU-laitteet.

Kuituyhteydet tarjoavat huomattavia etuja: suuria ja usein symmetrisiä nopeuksia, matalia viiveitä sekä hyvän suorituskyvyn pitkissä tiheys- ja maantieteellisissä olosuhteissa. Ne ovat myös vähemmän herkkiä sähkömagneettisille häiriöille ja kestävät teknologian kehittyessä paremmin suuret tiedonsiirtotarpeet.

Haasteina ovat alkuinvestoinnit, rakentamisen vaatimat maanrakennus- ja logistiset toimenpiteet sekä laajojen verkkojen ylläpito. Kuituyhteydet ovat kuitenkin keskeinen osa modernia laajakaistastrategiaa monissa maissa, mukaan lukien Suomi, missä FTTH-verkkojen rakentaminen ja laajentaminen on aktiivista sekä kaupungissa että haja-asutusalueilla.