Kuitumaiset

Kuitumaiset on suomenkielinen adjektiivi, jolla kuvaillaan jotakin, jolla on kuituinen tai säikeinen rakenne. Sanaa käytetään sekä luonnontieteissä että tekniikassa, kun halutaan korostaa, että pitkät, ohuet kuidut muodostavat rakenteen tai ovat olennaisia sen ominaisuuksille. Kuitumaisuutta voidaan tarkastella sekä makroskooppisella että mikroskooppisella tasolla, ja se vaikuttaa materiaalin lujuuteen, joustavuuteen sekä kosteuden käsittelyyn.

Käyttökonteksteja on monia. Mineralogiassa ja kristallografiassa kuitumainen habitus tarkoittaa mineraaleja tai kiteitä, jotka esiintyvät pitkissä, säikeisissä muodoissa. Biologiassa ja lääketieteessä termi viittaa usein kuituiseen kudokseen, kuten sidekudoksen kollageenisäikeisiin. Tekniikassa ja materiaali­tieteessä kuitumaiset raaka-aineet ja kuidut kattavat sekä kasvin selluloosakuidut että keinotekoiset polymerikuidut, joita käytetään kankaissa, komposiiteissa ja suodattimissa.

Esimerkkejä kuitumaisista materiaaleista ovat puuvillan säikeet sekä selluloosakuidut, sekä erilaiset synteettiset kuidut. Kuitumaisen rakenteen etuina pidetään usein suurta pinta-alaa suhteessa tilavuuteen, hyvää vetolujuutta sekä mahdollisuutta muodostaa joustavia ja kevyitä rakenteita. Termiä käytetään yleisesti kuvaamaan asioita sekä luonnollisissa että keinotekoisissa yhteyksissä, eikä sillä ole yhtä tiukkaa teknistä määritelmää vaan konteksti määrää tarkemman merkityksen.