Kuitukuidun

Kuitukuidun on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan pitkä, vahva kuitu, jota käytetään sekä tekstiileissä että komposiittimateriaaleissa. Termi kattaa sekä luonnonkuitu- että synteettiset kuidut, ja sen tarkoituksena on korostaa kuidun roolia vahvistavana elementtinä materiaalien koostumuksissa.

Kuitukuidujen tyypit voidaan jakaa luonnon- ja keinokuituihin. Luonnonkuiduihin kuuluvat esimerkiksi hampu, lin, puuvilla sekä viskoosi, jotka ovat peräisin kasviperäisistä lähteistä. Keinokuidut puolestaan koostuvat polymeerien kuiduista, kuten polyesteri- ja polyamidiruiduista; korkeatekoisina versioina käytetään usein hiilikuitua (carbon fiber) ja lasikuitua, jotka tarjoavat suurta lujuutta ja keveyttä.

Valmistusprosessi vaihtelee kuidutyypin mukaan. Keinokuidut syntyvät usein sulatuksesta ja ekstruusiosta, jolloin kuiduista valmistetaan pitkiä filamentteja, joita voidaan venyttää ja käsitellä lisäominaisuuksien saavuttamiseksi. Luonnonkuitujen tuotanto perustuu mekaanisiin ja kemiallisiin käsittelyihin, joilla parannetaan kuitujen sitoutumista muihin materiaaleihin ja säilytetään niiden vahvuus.

Kuitukuidun ominaisuuksiin vaikuttavat sekä kuidun materiaali että sen käsittely. Yleisiä etuja ovat korkea vetolujuus, alhainen tiheys ja hyvä kemiallinen kesto. Haittoja voivat olla kosteusherkkyys tai ympäristövaikutukset riippuen kuidusta ja tuotantoprosessista.

Käyttökohteita ovat tekstiilit, rakennus- ja autoteollisuuden komposiitit sekä urheilu- jaIlmailuteollisuus, joissa kuitukuidut toimivat vahvistavina elementteinä. Kierrätys ja kierrätettävyys ovat keskeisiä tekijöitä nykyisessä kuidutuotannossa.