Luonnonkuiduihin

Luonnonkuidut ovat materiaaleja, jotka ovat peräisin kasveista tai eläimistä. Ne ovat olleet ihmiskunnan käytössä tuhansia vuosia ja muodostavat edelleen merkittävän osan tekstiiliteollisuudesta. Luonnonkuidut voidaan jakaa karkeasti kasvikuituihin ja eläinkuituihin.

Kasvikuituja saadaan kasvien eri osista. Puuvilla, joka on peräisin puuvillapensaan siemenkoteloista, on yksi yleisimmin käytetyistä luonnonkuiduista sen pehmeyden ja hengittävyyden vuoksi. Pellava, joka valmistetaan pellavakasvin varresta, on vahva ja kestävä kuitu, josta tehdään usein kankaita, kuten liinavaatteita. Hamppua, joka on myös peräisin kasvin varresta, käytetään niin tekstiileissä kuin köysien ja paperin valmistuksessa. Muita kasvikuituja ovat esimerkiksi juutti, kookos ja bambu.

Eläinkuituja saadaan eläinten karvoista tai eritteistä. Villa, joka on peräisin lampaiden villasta, tunnetaan lämmittävyydestään ja joustavuudestaan. Silkki, jota tuottavat silkkiäistoukat kotelonsa kehräämisen yhteydessä, on tunnettu kiillostaan ja pehmeydestään. Muita eläinkuituja ovat esimerkiksi kashmir ja mohair, jotka ovat peräisin vuohista.

Luonnonkuitujen etuja ovat niiden biohajoavuus, miellyttävä tuntuma ja hyvä hengittävyys. Ne ovat myös yleensä antistaattisia. Haittapuolina voivat olla alhaisempi lujuus verrattuna joihinkin synteettisiin kuituihin, taipumus rypistyä ja mahdollinen herkkyys tuholaisille. Luonnonkuitujen käyttö on myös usein riippuvainen maantieteellisistä ja ilmastollisista tekijöistä, jotka vaikuttavat niiden viljelyyn tai tuotantoon.