Kuihtunut

Kuihtunut on suomalainen adjektiivi, jolla tarkoitetaan kuihtumisen, kuivumisen tai uupumisen tulosta. Se kuvaa sekä aineellista tilaa – esimerkiksi kasvin, lehden tai kangaspalan kuihtunutta ulkomuotoa – että tilaa tai kokemusta, kuten ihmisen oloa tai tilanteen loppua. Sanaa käytetään sekä kirjakielessä että puhekielessä, usein kuvaannollisesti.

Sanan juuret ovat verbissä kuihtua, joka tarkoittaa kuihtumista tai kuivumista. Kuihtunut on sen partisiippimuoto, jota käytetään adjektiivina sekä kuvailevassa että predikatiivisessa asemassa.

Taivutus: kuihtunut taipuu adjektiivin tavoin. Esimerkiksi nominatiivissa yksikössä “kuihtunut kukka”, genetiivissä “kuihtuneen kukan lehdet”, partitiivissa “kuihtunutta juurta”; monikossa nominatiivissa “kuihtuneet kukat”, monikossa genetiivissä “kuihtuneiden kukkien lehdet”, monikossa partitiivissa “kuihtuneita kukkia”. Esimerkkejä: “Kuihtunut kukka makaa maljakossa.” “Kuihtuneen kukan lehdet putoavat.” “Minulla on kuihtunut olo.”

Käyttö: sanaa käytetään sekä kuvailevassa että kirjoitetussa kielenkäytössä, kun halutaan ilmaisua sekä konkreettisesta kuihtumisesta että metaforisesti esimerkiksi energian, elämäntilanteen tai resurssien vähenemisestä.

Liittyvät termit: kuihtua, kuihtuminen, kuivuminen.