Kudosvaurioissa

Kudosvaurioissa on suomen kielen ilmauksena kudosvaurioiden tilaa tai tapahtumia kuvaava muoto (kudosvaurio = kudoksen vaurioituminen; -issa = inessiiivi, monikko). Termi esiintyy usein lääketieteellisissä ja biologisissa yhteyksissä, kun puhutaan useista vaurioituneista kudoksista tai vauriotilanteista yleisesti.

Kudosvauriot voivat syntyä mekanisesta traumasta, iskusta, leikkauksesta, iskusta, palamisesta, jäätymisestä, ischemiasta (verenkierron puute), infektiosta, toksisesta altistuksesta tai autoimmuuniprosesseista. Vauriot luokitellaan usein akuutteihin ja kroonisiin, sekä palautuviin (solujen toimintahäiriö, jota seuraa toipuminen) ja palautumattomiin (apoptoosi tai nekroosi).

Solutason mekanismeihin kuuluvat energianpuute, ionitasapainon häiriöt, hapetusvaurio ja solukalvon rikkoutuminen. Vaurio laukaisee tulehdusvasteen, solujen liturgian ja korjausprosessit, jotka voivat johtaa regeneraatioon tai fibroosiin ja arpeutumiseen riippuen kudostyypistä ja vaurion laajuudesta.

Käytännössä kudosvaurioissa kliiniset löydökset ovat kipu, turvotus, punoitus, toimintakyvyn heikkeneminen ja joskus nekroosi tai infektio. Diagnostiikka perustuu anamneesiin, kuvantamiseen, laboratoriokokeisiin ja tarvittaessa histologiaan. Hoito kohdistuu syyn poistamiseen, tulehduksen hallintaan, haavanhoitoon ja tarvittaessa kirurgiseen debridementtiin tai korjaavaan kirurgiaan.

Ennaltaehkäisy sisältää turvallisuuskäytännöt, rokotukset, kroonisten sairauksien hoidon ja altistusten vähentämisen. Tutkimusalueita ovat kudosten uudistaminen, kantasolu- ja biomateriaalitutkimus sekä parantuneet haavanhoitomenetelmät.