Kromatografiamenetelmät

Kromatografiamenetelmät ovat joukko analyyttisiä tekniikoita, joita käytetään seosten erottamiseen ja analysointiin. Perusperiaatteena on kahden faasin, liikkuvan ja paikallaan pysyvän faasin, välinen jakaantuminen. Kun seos kulkee liikkuvan faasin mukana paikallaan pysyvän faasin läpi, eri komponentit vuorovaikuttavat paikallaan pysyvän faasin kanssa eri tavoin riippuen niiden kemiallisista ominaisuuksista, kuten polaarisuksevuudesta ja molekyylikoosta. Tämän seurauksena komponentit erottuvat toisistaan ja ne voidaan havaita ja kvantifioida.

Eri kromatografiamenetelmät eroavat toisistaan käytettävien faasien ja erotteluperiaatteiden mukaan. Yleisimpiä ovat nestekromatografia (LC) ja kaasukromatografia (GC). Nestekromatografiassa liikkuva faasi on neste ja paikallaan pysyvä faasi voi olla kiinteä tai nesteenä oleva ohut kerros kiinteällä alustalla. Kaasukromatografiassa liikkuva faasi on kaasu ja paikallaan pysyvä faasi on tyypillisesti kiinteä adsorbentti tai korkean kiehumispisteen omaava neste, joka on päällystetty kapillaariputken seinämälle. Muita kromatografian tyyppejä ovat ohutkerroskromatografia (TLC), paperikromatografia ja ioninvaihtokromatografia. Menetelmän valinta riippuu tutkittavien aineiden ominaisuuksista ja erottelun tavoitteista. Kromatografia on laajalti käytetty menetelmä monilla aloilla, kuten kemiassa, biologiassa, lääketieteessä ja ympäristötieteissä.