Kremointimenetelmien

Kremointimenetelmät ovat menetelmiä, joilla kuollut ruumis muutetaan tuhkan kaltaiseksi jäännökseksi kremaatiossa. Yleisimmin käytetty on perinteinen liekkikremointi, jossa ruumis asetetaan krematoriokammioon ja korkeissa lämpötiloissa tapahtuva poltto tuhoaa pehmytkudokset sekä vapauttaa kaasut. Prosessi kestää yleensä yhdestä kolmeen tuntiin, ja sen tuloksena on tuhka sekä pieniä mineraali- ja metallijäämiä, jotka kerätään talteen ja toimitetaan omaisille sovitulla tavalla.

Vesikremointi, eli alkalinen hydrolyysi, on vaihtoehtoinen menetelmä. Siinä ruumis hajotetaan liuottavaan veteen alkaaliliuoksella matalammassa lämpötilassa ja paineessa. Pehmytkudokset hajoavat osaksi liuosta, ja luuston mineralisoituneet osat säilyvät, joita jauhetaan ja toimitetaan kuten liekkikremoinnin jäännökset. Vesikremonta tuottaa eri tapausesi riippuen tekijöistä sekä jätevesien käsittelystä.

Kremointimenetelmät eroavat toisistaan sekä ympäristövaikutusten että säätelyn osalta. Useimmissa maissa liekkikremointi on vakiintunut menetelmä, kun taas vesikremointi yleistyy joillakin alueilla säädösten ja ympäristötekijöiden vuoksi. Säädökset kattavat päästöjä, jätevesien käsittelyä sekä jäännösten toimitusta ja kuljetusta.

Kremointimenetelmien valintaan vaikuttavat kulttuuriset, uskonnolliset ja henkilökohtaiset mieltymykset sekä käytettävissä oleva infrastruktuuri. Kaikilla menetelmillä tavoitteena on kunnioittava, turvallinen ja eettinen käsittely.