Kovakoodatut

Kovakoodatut ovat ohjelmistokehityksessä arvoja, joita on upotettu suoraan ohjelman lähdekoodiin sen sijaan, että ne haettaisiin ulkoisista lähteistä kuten konfiguraatiotiedostoista, ympäristömuuttujista tai tietovarastoista. Tällaisia arvoja voivat olla esimerkiksi API-osoitteet, porttinumero, pääsy- tai salausavaimet sekä muut ympäristönsäilöt.

Esimerkkejä kovakoodauksesta ovat esimerkiksi merkkijono, jossa on palvelimen osoite, tai laskentaa ohjaavat numeriset vakiot, jotka näkyvät suoraan koodissa. Myös usein toistuvat rivimitat tai ehdolliset arvot voivat olla upotettuja koodiin. Kovakoodaukset voivat kohdistua sekä toiminnalliseen käyttäytymiseen että turvallisuuteen liittyviin tietoihin.

Käytön näkökulmasta kovakoodatut arvot voivat helpottaa pientä prototyyppiä tai nopeaa kokeilua, mutta niillä on useita haittoja. Ne tekevät ohjelmasta jäykän ja vaikeasti konfiguroitavan eri ympäristöihin, lisäävät virheiden riskiä ja voivat luoda turvallisuusriskejä, erityisesti salasanojen, avaimien tai muiden salaisuuksien tallentamisen yhteydessä.

Hyvä käytäntö on minimoida kovakoodaukset ja ulkoistaa konfiguraatio ympäristökohtaisiin lähteisiin. Käytä ympäristömuuttujia, konfiguraatiotiedostoja (esimerkiksi YAML tai JSON) ja sekretienhallintaa tai avainarvopalveluita. Lisäksi kannattaa huomioida, että kovakoodatut arvot voivat päätyä versionhallintaan ja niistä kannattaa poistaa tai suojata huolellisesti.

Kovakoodatut ovat yleinen termi suomalaisessa IT-keskustelussa, ja niihin liittyville käytännöille annetaan usein vastapainoksi parempia konfigurointikäytäntöjä.