konfiguraatiotiedostoja

Konfiguraatiotiedostoja ovat ohjelmistojen ja järjestelmien asetuksiksi käytetyt tekstitiedostot. Niiden avulla voidaan eriyttää toiminnallisuus ja kokoonpano, jolloin asetuksia voidaan muuttaa ilman koodin uudelleenkääntämistä. Tiedostot voivat sijaita sovelluksessa, käyttäjän kotihakemistossa tai koko järjestelmän tasolla, ja niiden muoto sekä sijainti määräytyvät käyttöjärjestelmän ja ohjelmiston mukaan.

Yleisimmät formaatit ovat INI, JSON, YAML, TOML, XML sekä perinteiset properties-tiedostot. Ne eroavat rakenteeltaan: jotkut ovat tasaisiin avain-arvo -pareihin perustuvia, toiset tukevat hierarkiaa. Kommentointi tapahtuu tavallisesti merkeillä kuten # tai ;, ja useimmat tiedostot käytetään UTF-8-koodauksella.

Rakenne vaihtelee: INI käyttää osioita, JSON ja YAML tarjoavat monimutkaisempia rakenteita, TOML pyrkii olemaan sekä inhimillisesti että koneellisesti luettava. Yleensä konfiguraatio on ympäristökohtaisesti jaettu useisiin tiedostoihin, esimerkiksi kehitys-, testi- ja tuotantoympäristöjä varten, sekä käyttäjäkohtaiset asetukset kotihakemistossa. Käytännössä voidaan hyödyntää myös ympäristömuuttujia arvojen korvauksessa.

Lukeminen tapahtuu tyypillisesti sovelluksen käynnistyessä tai dynaamisesti uudelleenkäynnistyksen yhteydessä. Oletusarvot voidaan asettaa koodiin, ja konfiguraatiot voidaan lukea sekä validoida skeemien avulla, joskus kirjastojen avulla.

Turvallisuus: arkaluonteisia tietoja tulisi välttää suoraan konfiguraatiotiedostossa. Käyttöoikeudet kannattaa pitää tiukkoina ja tiedostot jättää pois versionhallinnasta käyttämällä mallitiedostoja tai erillisiä salaisuushallintaratkaisuja. Tuotantoympäristössä on suositeltavaa hallita salaisuudet erikseen.

Kokonaisuudessaan konfiguraatiotiedostot ovat keskeisiä, koska ne mahdollistavat ohjelmistojen joustavan hallinnan. Monissa ympäristöissä käytetään myös keskitettyjä konfiguraatioratkaisuja, kuten ConfigMaps Kubernetesissa sekä Consul ja Etcd, jolloin kokoonpanoa hallitaan keskitetysti.