Koulutuslainsäädäntö

Koulutuslainsäädäntö viittaa julkisoikeudellisiin laeihin ja asetuksiin, jotka säätelevät Suomen koulutusjärjestelmää sekä varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Lainsäädäntö määrittelee rakenteen, rahoituksen sekä oppijoiden oikeudet ja velvollisuudet. Sen tavoitteena on varmistaa laadukas, tasa-arvoinen ja saavutettavissa oleva koulutus sekä osallisuus eri väestöryhmien kannalta.

Lainsäädäntö kattaa useita koulutustasoja. Varhaiskasvatuslainsäädäntö säätelee päivähoitoa ja varhaiskasvatusta sekä niiden tavoitteita ja yhteistyötä kasvatus- ja opetushenkilöstön kanssa. Perusopetuksen lainsäädäntö määrittelee koulun toiminnan, opetussuunnitelman sekä oppilaiden oikeudet oppiaineista ja tuki- ja erityisjärjestelyistä. Toisen asteen koulutukseen kuuluvat sekä ammatillinen koulutus että yleissivistävä koulutus (lukio), joita säädellään erillisillä laeilla ja asetuksilla. Korkeakoulutuksen lainsäädäntö kattaa yliopistot ja ammattikorkeakoulut, niiden toiminnan puitteet, rahoituksen sekä autonomiaa koskevat säännökset.

Lainsäädäntö jakaa vastuun sekä valtioon että kuntiin. Valtioneuvosto ja eduskunta säätävät lait, jotka asettavat suuntaviivat ja minimivaatimukset. Tehtävien yksityiskohdat ja päivittäinen hallinto annetaan asetuksin sekä viranomaisten ohjein. Opetushallitus ja muut valtakunnalliset viranomaiset ohjaavat käytäntöjä, laadullisia tavoitteita sekä seurantaa. Koulutuslainsäädäntö korostaa oppijoiden oikeuksia, inkluusiota, kielellisiä oikeuksia sekä tietosuojaa. Lisäksi se heijastaa yhteiskunnan muuttuvia tarpeita, kuten digitalisaation, kokonaisvaltaisen tuen ja arvioinnin kehittämistä.