Koskemista

Koskemista on suomalainen sana, joka viittaa fyysiseen koskettamiseen – toimintaan, jossa joku koskettaa toista ihmistä, esinettä tai ympäristöä. Sanaa käytetään sekä arkisesti että taitetummissa teksteissä kuvaamaan koskettamisen prosessia tai ilmiötä. Kielessä koskemista muodostuu verbistä koskea ja nimi- tai partitivilmaisuista, ja se voi esiintyä erilaisissa injektioissa riippuen lauseen rakenteesta.

Käyttökontekstit ja merkitys voivat vaihdella: koskemista tarkastellaan usein asuntojen ja tilojen yksityisyyden, suostumuksen sekä turvallisuuden näkökulmasta. Esimerkiksi suostumukseen liittyvissä keskusteluissa korostetaan, ettei koskemista tule tehdä ilman lupaa. Tutkimus- ja terapiaympäristöissä koskemista voi olla tarpeellista ja säädeltyä, kun se liittyy tutkimukseen, hoitoon tai tarkkailuun. Taiteessa ja opetuksessa koskettaminen saattaa toimia keinona herättää tuntoja, havainnointia tai oppimista, mutta siihenkin on usein asetettu reunoja ja pelisääntöjä.

Kielipersonoissa koskemista muistuttaa, että kyseessä on prosessi- tai toiminnankuvausluku, jossa kosketuksen yleisluonteinen tai erityinen rooli tuodaan esiin. Sanoina koskemista on läheistä läheistä kosketus- ja koskeminen-ryhmiin liittyvää kieltä.

Läheisiä käsitteitä ovat muun muassa kosketus, koskettaa ja koskeminen. Niiden sävyt ja käyttö eroavat tilanteen mukaan, mutta kaikki liittyvät ihmisen ja maailman väliseen fyysiseen kontaktin käsittelyyn. Koskemista on yleisesti käytetty termi arkipäiväisessä puheessa sekä tieteellisissä ja eettisissä yhteyksissä.