Korkeajännitelinjat

Korkeajännitelinjat ovat suurjännitteisiä sähköverkkoja, jotka siirtävät sähköenergiaa suurilla tehonsiirtokapasiteeteilla pitkiä matkoja sekä siirtokäyrien välillä että jakeluverkkoihin. Ne muodostavat keskeisen osan sähköntuotannon ja -kulutuksen välisestä siirrosta sekä tehovuorojen hallintaa. Tyypillisesti ne ovat ilmajohdoiksi rakennettuja, joissa johtimet roikkuvat pylväiden tai torniensa varassa; vaihtoehtoisesti ne voivat olla maakaapeleita kaupunkialueilla ja tunneleissa.

Korkeajännitelinjat koostuvat useista keskeisistä osista: johtimet (yleensä alumiinista ja teräslangasta vahvistettu ACSR), eristimet, pylväät tai torni- ja tukirakenteet sekä suoja- ja jännitteenhallintajärjestelmät kuten rajakytkimet ja varistorit. Linjoilla kulkee yleensä kolmivaiheinen vaihtovirta (AC), mutta pitkien mer- tai rajayhteyksien sekä joidenkin maakaapeleiden tapauksissa käytetään korkeajän HVDC -järjestelmiä, jotka vievät vähemmän siirtohäviöitä ja sopivat paremmin suurille etäisyyksille.

Jännitteet ja rakenteet vaihtelevat alueittain. Euroopassa korkea jännite on usein 110–400 kilovoltin AC, ja erittäin suurjännite (EHV) -tasot voivat nousta 420–800 kilovoltissa sekä useissa tapauksissa HVDC-yhteyksiä. Vakauden, kuormituksen ja roudan sekä jään muodostuman huomioiminen on tärkeää jännitteen, jännitteen laskun ja katkosten estämiseksi. Ylläpitotoimet sisältävät säännölliset tarkastukset, hylkyjen ja kuoren kunnon seurannan sekä kasvillisuuden hallinnan voimajohtojen vaikutusalueella.

Korkeajännitelinjat kuuluvat kansalliseen sähköverkkoon ja kansainvälisiin siirtoyhteyksiin. Suomessa niiden ylläpidosta vastaa Fingrid Oyj. Keskeisiä kansainvälisiä yhteyksiä ovat esimerkiksi Pohjoismaiset ja Itämeren alueen yhteydet, kuten 400 kV AC -verkko sekä erilliset HVDC-yhteydet, jotka yhdistävät Suomen sähköjärjestelmän naapurimaihin. Linjojen turvallisuus, ympäristövaikutukset ja käyttöönotto sekä maan käytännöt määritellään valtion viranomaisten ja sähköverkon toimijoiden kautta.