Koreografiassa

Koreografiassa tarkoitetaan liikkeiden suunnittelua ja esityksen rakenteen luomista. Se määrittelee, mitä liikkeitä tehdään, missä tilassa ja millä aikataululla sekä miten liikkeet asettuvat suhteessa musiikkiin, valoon, lavastukseen ja yleisöön. Koreografia voi olla tarinallinen tai abstrakti ja se havainnoi tanssijoiden kehoa sekä tilaa siten, että kokonaisuus välittää tietyn taiteellisen idean tai kokemuksen.

Koreografian työprosessi sisältää idean kehittämisen, liikekielen valitsemisen, vastavuoroisuuksien ja rytmin rakentamisen sekä teoksen rakenteen suunnittelun. Prosessissa voidaan käyttää improvisaatiota materiaalin löytämiseksi, itse sekä esiintyjien kanssa tehtävää kokeilua, sekä kudoksen hiomista” motifs, kehityskulku ja loppuratkaisu. Tekijä voi työskennellä itsenäisesti tai yhteistyössä koreografin, tanssijoiden, muusikoiden ja teknisen henkilöstön kanssa.

Käytetyt työkalut ja merkit voivat sisältää liikkeiden kuvaamisen ja tallentamisen, sekä notaatiojärjestelmiä kuten Labanin liikeanalyysiä tai Beneshin notation. Nykykoreografiassa käytetään myös videoita, digitaalista suunnittelua ja esitystekniikoita, jotka auttavat idean visuaalista toteuttamista ja dokumentointia.

Koreografia ilmenee monissa muodoissa ja konteksteissa: baletti, nykytanssi, katutanssi, paikkasidonnaiset teokset sekä teatteri- ja elokuvateokset. Teokset voivat olla visuaalisesti korostuneita tai tarinallisesti eteneviä, ja ne voivat hyödyntää improvisaatiota sekä sävellyksen ja tilan yhteensovittamista. Koreografiaan liittyy siten sekä konseptuaalisia että käytännöllisiä taiteellisia valintoja, joissa liike ja tilaisuus muodostavat kokonaisuuden.