Koordinaatiosidosten

Koordinaatiosidos, tunnettu myös datiivisidoksena, on kovalenttisen sidoksen erityistapaus, jossa sidoksen elektronipari tulee kokonaisuudessaan yhdeltä atomilta. Donoriksi kutsutaan atomia, jolla on vapaa elektronipari, ja acceptoriksi sitä keskustaa, joka ottaa vastaan elektroniparin. Sidos syntyy, kun donorin vapaa elektronipari siirretään acceptoriin. Lopulta kyseessä on käytännössä samaan tapaan kuin tavallinen kovalenttinen sidos, ja sen luonnetta voidaan tarkastella sekä Lewis-teorian että kokeellisin perustein.

Koordinaatiosidoksia esiintyy erityisesti koordinaatio- ja supramolekyylikemiassa, jossa ligandid toimivat elektroniparin luovuttajina ja muodostavat sidoksia metalliytimeen tai muuhun elektronegatiiviseen keskukseen. Esimerkkejä ovat NH3:n sitoutuminen H+-ioniin muodostaen NH4+, sekä NH3–BF3-adduktio, jossa NH3 luovuttaa lone pairinsa BF3:lle. Monissa metallokompleksijärjestelmissä ligandid voivat muodostaa useita koordinaatiosidoksia metalli-ionin ympärille; tällaisia rakenteita esiintyy erityisesti moninaisissa koordinaatioyhteisöissä.

Koordinaatiosidoksista käytetään usein termiä datiivisidos; teoriaan ne voivat nähdäkseni tulkita elektroniparin siirtona donorilta acceptorille. Käytännössä koordinaatiosidokset ovat osa kovalenttisen sidoksen perusrakennetta, ja niiden syntyminen selittää monien ligandien metallikeskuksiin muodostamat kompleksit.

Koordinaatiosidokset ovat keskeisiä kemiallisessa reagoinnissa ja katalyysissä sekä bioinorganisissa prosesseissa, kuten metalliaineistojen toiminnassa entsyymien aktiivisissa keskuksissa.