Kontaktitesti

Kontaktitesti tarkoittaa yksilön testaamista sen jälkeen, kun hän on ollut läheisessä kontaktissa taudinaiheuttajan kanssa. Testin tarkoituksena on todeta tartunta tai poissulkea tartunta mahdollisten kontaktien joukossa, mahdollistaa varhainen hoito ja estää taudin leviämistä eristämisen, karanteenin ja jäljityksen avulla. Kontaktitesti on yleensä osa tartuntatautien jäljitystä ja sitä voidaan toteuttaa sekä oireiden ilmetessä että ilman oireita.

Aikataulu ja menetelmät vaihtelevat riippuen taudista ja paikallisista ohjeista. Testi voidaan tehdä heti altistumisen jälkeen riskin arvioimisen perusteella tai ajan kuluessa inkubaatioaikana, jolloin epäilty tartunta olisi voinut tarttua. Usein suositellaan testiä noin 5–7 päivän kuluttua altistumisesta, ja lisätesti voi olla tarpeen, jos ensimmäinen testi on negatiivinen mutta altistuminen on ollut merkittävää. Käytetyt testit ovat yleensä molekyylitestausta (RT-PCR) tai nopeita antigeenitestejä; serologiset testit eivät yleensä ole ensisijaisia akuutin infektion toteamiseen.

Toteutuksessa korostuvat jäljitys, riskinarviointi ja tiedottaminen sekä ohjeet eristymisestä ja mahdollisesta karanteenista. Testien valinta ja aikataulu määräytyvät paikallisten ohjeiden mukaan. Kontaktitestin hyötynä on tartunnan fokusoiminen, tartuntaketjujen katkaiseminen ja nopea reagointi altistuneisiin.

Näköaw: Kontaktitesti on keino hallita tartuntatautien leviämistä sekä suojella riskiryhmiä. Se ei korvaa päivittäistä oireiden tarkkailua eikä negatiivinen tulos aina poissulje infektiota, erityisesti varhaisessa vaiheessa.