Konsonanttikirjoitusjärjestelmien

Konsonanttikirjoitusjärjestelmät, tunnetaan myös nimellä abjadit, ovat kirjoitusjärjestelmiä, joissa jokaista merkkiä vastaa pääasiassa konsonantti. Vokaaleja ei yleensä merkitä lainkaan tai ne merkitään diakriittisillä merkeillä, jotka lisätään konsonanttien päälle tai alle. Näitä järjestelmiä on käytetty monissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kielissä.

Varhaisimmat tunnetut konsonanttikirjoitusjärjestelmät kehittyivät muinaisen Egyptin hieroglyfeistä ja muinaissinaista kirjoituksesta. Näistä kehittyivät foinikialainen aakkosto, joka puolestaan oli monien myöhempien aakkostojen, kuten kreikkalaisen ja heprealaisen aakkoston, kantamuoto. Nykyään tunnetuimpia konsonanttikirjoitusjärjestelmiä ovat heprealainen ja arabialainen kirjaimisto.

Konsonanttikirjoitusjärjestelmien käyttö edellyttää lukijalta jonkin verran tietoa kielestä, jotta vokaalit voidaan päätellä oikein kontekstin perusteella. Tämä oli erityisesti muinaisten kielten kohdalla luontevaa, koska puhujat tunsivat kielensä rakenteen. Myöhemmin joihinkin abjadeihin lisättiin vokaalimerkkejä, jotta kirjoitus olisi selkeämpää, erityisesti uskonnollisten tekstien tai opetusmateriaalien kohdalla. Näitä muokattuja abjadeja kutsutaan usein konsonanttivokaaliaakkosiksi. Konsonanttikirjoitusjärjestelmien tehokkuus riippuu kielen fonologisesta rakenteesta ja lukijan kielitaidosta.