Konjugaatiota

Konjugaatiota (konjugaatio) tarkoittaa verbien taivutusta: sitä, miten sama verbi saa erilaisia muotoja ilmaistakseen henkilön ja lukumäärän sekä aikamuodon, moodin ja äänen. Suomen kielessä finitoivat muodot ilmoittavat yleensä henkilön ja luvun, jolloin esimerkiksi minä, sinä ja hän voivat erota toisistaan sanan lopussa olevien taivutuspäätteen kautta.

Verbit taivutetaan käytännössä neljässä päätyypissä (I–IV), joilla on omat taivutuskaavansa ja joiden mukaan perusmuodosta muodostetaan menneiden ja nykyisten aikamuotojen sekä modusten muodot. Epäsäännöllisiä verbejä on runsaasti, kuten olla, tulla ja voida, jotka poikkeavat säännöllisistä taivutusmalleista.

Taivutukseen kuuluu sekä finitteja että ei-finiteja muotoja. Finitteja muotoja ovat esimerkiksi preesens- ja imperfektimuodot sekä modaliteetit kuten indikatiivi, konditionaali ja potentiaali sekä käsky- eli imperatiivimuodot. Ei-finnit ovat infinitiveja ja participleja sekä passiivia. Passiivin voi muodostaa erityisellä keinolla tai käyttää apuverbiä.

Esimerkki: verbi kirjoittaa. Preesens: minä kirjoitan, sinä kirjoitat, hän kirjoittaa; imperfekti: minä kirjoitin, sinä kirjoitit, hän kirjoitti; imperatiivi: kirjoita, kirjoittakaa. Infinitiivi: kirjoittaa; partisiipit: kirjoittanut (passiivinen prosessi), kirjoittava (aktiivinen osittaispäätelmä). Näin konjugaation avulla kieli ilmaisee monipuolisesti ajan, kehän ja toiminnan liittymät.