Konfokalmikroskopi

Konfokalmikroskopia on optinen kuvantamistekniikka, jonka tarkoituksena on parantaa kuvan tarkkuutta ja kontrastia näytteen kolmiulotteisen rakenteen erottelussa. Menetelmään käytetään kohdennettua lasersäteilyä ja pientä reikää detektorissa, jonka kautta kulkee vain fokusalueelta tuleva valo. Näytettä skannataan piste kerrallaan, ja pois-fokus valo vaimennetaan rekisteröintiin; tämän ansiosta syntyy optisen leikkauksen kaltaista kuvan muodostusta.

Kuvia voidaan kerätä eri syvyyksiä (z-tason) ja yhdistää kolmiulotteiseksi rekonstruoinniksi. Yleisimmät konfokaalimikroskopian muodot ovat laser-skannaus-konfoka (LSCM) ja pyörivälevy-konfoka. LSCM tarjoaa korkean resoluution, mutta on joskus hitaampi, kun taas spinning-disk-konfoka mahdollistaa nopeammat peruskuvat suuremmilla alueleillä. Mikroskoopit tukevat useita fluoresenssi-kanavia ja värejä, mikä mahdollistaa monikanava-kuvaamisen sekä elävistä soluista että kiinnittyneistä näytteistä.

Sovelluksia on biologiassa ja biolääketieteessä, kuten solujen viestinnän ja organellien tutkimuksessa, taustakuvan vähentämisessä sekä kolmiulotteisessa kudos- ja materiaalikuvaamisessa. Live-kuvauksessa konfokaali voi tarjota optisen leikkauksen rajoissa lyhyitä aikavälejä, jos kuvausolosuhteet minimoivat fotoblekkausta.

Edut: korkea kontrasti, parempi aksonaalinen resoluutio sekä kyky muodostaa 3D-rekonstruktioita. Rajoitteita: fotoblekkaus ja fototoxiciteetti, laitteiston kustannukset sekä mahdollinen hitaus/kuvanlaadun riippuvuus näytteen ominaisuuksista. Konfokaalitekniikka kehittää edelleen nopeita, monikanavaisia ja syväkuvauskykyjä sekä yhdistetään usein muiden tekniikoiden kanssa.