Kondensaatiopolymerisaatiossa

Kondensaatiopolymerisaatio on polymeerien valmistusmenetelmä, jossa monomeerit, joilla on vähintään kaksi reaktiivista funktionaalista ryhmää, liittyvät toisiinsa muodostaen pitkän ketjun. Reaktiot tapahtuvat yleensä kondensaatioreaktioina, joissa muodostuu kytkentä ja samalla poistuu pienmolekyyliä, kuten vesi, metanoli tai muu vastaava yhdiste. Näin syntyy polymeeri, jonka kide- ja amorfinen rakenne määrää sen ominaisuudet.

Tämä valmistustapa kuuluu nimensä mukaisesti kondensaatiopolymerisaatioon, eli yleensä vaiheittain etenevään step-growth-polymerisaatioon. Jokainen reaktio saattaa johtaa uuden funktionaalisen ryhmän yhdistymiseen, ja lopullisen polymerin keskimääräinen molekyylipaino kasvaa, kun funktionaalisia ryhmiä kuluu. Polymersäikeiden muodostuminen edellyttää, että reagointi-ainesten määrällinen stoikiometria on lähellä tasapainoa ja että putoavaa pienmolekyylijäämää voidaan poistaa käytännössä pois prosessin aikana.

Prosessi vaatii usein poistolaitteistoa kosteuden ja muun pienmolekyylijäämän poistamiseksi, koska kondensaatioreaktiot ovat usein ekso- tai endotermisiä ja suotuisimpia, kun veden tai muun jäännöksen poistuminen on tehokasta. Olosuhteisiin vaikuttavat monomeerien luonto, reagointikiihdyttimet ja valittu liuotin tai lämpötila; korkeammat lämpötilat ja alipaine voivat edistää korkeaa molekyylipainoa.

Esimerkkejä kondensaatiopolymeerien tuotannosta ovat polyesterit, kuten polyeteenitereftalaatti PET, sekä polyamidit, kuten nyloni-6,6. Näillä materiaaleilla on laajoja käyttösovelluksia tekstiileissä, pakkauksissa ja tekniikassa. Kondensaatiopolymerisaatio eroaa additiopolymerisaatiosta siinä, että kytkennät muodostuvat usein ilman radikaaleja tai lisäyreaktioita, ja pienmolekyylijäämä poistuu prosessin aikana.

---