Kondensaatiomenetelmä

Kondensaatiomenetelmä, tunnetaan myös nimellä kondensaatiopolymeerisaatio, on kemiallinen prosessi, jossa monomeerit reagoivat keskenään muodostaen polymeerin ja samalla vapauttaen pienen molekyylin, kuten vettä tai metanolia. Tämä sivutuote on prosessin nimelle ominainen, sillä se "kondensoituu" reaktiosta. Kondensaatiopolymeerisaatio eroaa additiopolymeerisaatiosta, jossa monomeerit liittyvät suoraan toisiinsa ilman sivutuotteiden muodostumista.

Tässä menetelmässä käytettävät monomeerit sisältävät yleensä kaksi tai useampia funktionaalisia ryhmiä, jotka reagoivat keskenään. Esimerkiksi polyesterien valmistuksessa dikarboksyylihapolla ja diolilla on funktionaaliset ryhmät, jotka reagoivat esteröitymisessä muodostaen esterisidoksen ja vapauttaen vettä. Polyamidien muodostuminen tapahtuu vastaavasti dikarboksyylihapon ja diamidin välisessä reaktiossa, jolloin muodostuu amidisidos ja vapautuu vettä. Polykarbonaatit ja polyuretaanit ovat esimerkkejä muista polymeereistä, jotka valmistetaan kondensaatiopolymeerisaatiolla.

Kondensaatiopolymeerisaatio voi tapahtua erilaisissa olosuhteissa, ja reaktion nopeus ja polymeerin molekyylipaino riippuvat useista tekijöistä, kuten lämpötilasta, paineesta, katalyytin läsnäolosta ja monomeerien pitoisuudesta. Menetelmä on yleinen teollisuudessa ja sillä valmistetaan monenlaisia polymeerejä, joita käytetään muun muassa tekstiileissä, muoveissa, lääketieteellisissä laitteissa ja pinnoitteissa.