Kommunikaatioprotokollia

Kommunikaatioprotokollia ovat tietoverkoissa ja tietojärjestelmissä käytetty sääntö- ja menettelykokonaisuus, jonka mukaan laitteet ja ohjelmistot vaihtavat tietoa. Ne määrittävät viestien rakenteen ja sisällön tulkinnan sekä lähetys- ja vastaanottoprosessin aikataulun sekä virheenkorjausmenetelmät. Protokollat mahdollistavat sekä yhteyden muodostamisen että tietojen siirtämisen joko luotettavasti (virheenkorjausta tuki) tai epäluotettavasti.

Protokollia luokitellaan kerrosten ja käyttötarkoitusten mukaan. Esimerkkejä ovat yhteysorientoituneet protokollat (kuten TCP), jotka muodostavat yhteyden ennen tiedon siirtämistä, sekä yhteydettömät protokollat (kuten UDP). Verkkokerroksen protokollat (kuten IP) sekä siirtokerroksen protokollat (kuten TCP ja UDP) ja sovelluskerroksen protokollat (kuten HTTP, FTP, DNS, SMTP). OSI- ja TCP/IP -mallit kuvaavat, missä kerroksessa protokollat toimivat.

Esimerkkejä kommunikaatioprotokollista ovat HTTP/HTTPS, FTP, SMTP ja DNS sovelluskerroksessa; TCP ja UDP siirtokerroksessa; IP verkko-kerroksessa. Lähiverkkojen ja langattomien teknologioiden piirissä käytetään esimerkiksi Bluetooth, Zigbee ja NFC -protokollia. Protokollien määrittely kattaa syntaksin (viestien muoto), semantiikan (mitä viestit tarkoittavat) sekä protokollan toiminnan aikataulun ja virheenkorjauksen periaatteet.

Turvallisuus ja yhteentoimivuus ovat keskeisiä vaatimuksia: salaus (esim. TLS/DTLS), autentikointi ja avainhallinta parantavat luottamusta. Protokollat suunnitellaan huomioiden laajennettavuus ja rajapinnat, jotta eri valmistajien laitteet ja ohjelmistot voivat toimia yhdessä.