Kolonisaatio

Kolonisaatio tarkoittaa biologisessa mielessä uuden elinympäristön, isäntäkudoksen tai ympäristön vakiintumista ja populaation syntymistä. Keskeistä on, että kyseessä on tilanne, jossa eliö tai mikrobien kokonaisuus asuttavat ympäristön ja voivat pärjätä siellä, usein sopeutuen paikallisiin olosuhteisiin ja kilpaillen muiden lajirakkauksien kanssa. Kolonisaatioprosessi voi koostua useista vaiheista: altistus uudelle alueelle, kiinnittyminen pintaan tai kudokseen, leviämisen aloittaminen sekä sopeutuminen ravinnonsaantiin, ympäristöolosuhteisiin ja kilpailuun.

Kontekstit vaihtelevat. Mikrobien kolonisaatio on yleinen termi lääketieteessä ja mikrobiplanktonin tutkimuksessa; esimerkiksi ihmisellä suoliston ja ihon normaalifloora muodostuu kolonisaation tuloksena, usein oireettomasti. Toisaalta kolonisaatio voi johtaa infektion kehittymiseen, jos isäntä ei kykene hallitsemaan mikrobin läsnäoloa. Kasveilla kolonisaatio viittaa juurien ympärille ja kasvualustoille kehittyviin sienien tai bakteerien yhteisyrityksiin, jotka voivat parantaa kasvin ravinnon saamista ja vastustuskykyä. Myöskin ympäristössä tapahtuva kolonisaatio voi tarkoittaa lajien sopeutumista uusiin elinympäristöihin, kuten vesistöihin tai kivipinnoille.

Merkitys ja sovellukset. Kolonisaatiota tutkitaan sekä perinnöllisen monimuotoisuuden, terveydenhuollon että ympäristötekniikan näkökulmasta. Terveydenhuollossa ymmärrys kolonisaation roolista on keskeinen infektiologia ja antibioottiresistenssin hallinnassa. Bioteknologiassa kolonisaatioprosesseja hyödynnetään biofilmin hallinnassa, kasvien tuottavuuden parantamisessa sekä ympäristöpuhtaudessa.