Kokonaisbilirubiiniin

Kokonaisbilirubiini on veren bilirubiinipitoisuus, joka muodostuu sekä epäkonjugoidun (epäkonjugoitunut, indirekti) että konjugoituneen (direkti) bilirubiinin kokonaismäärästä. Bilirubiinia syntyy pääasiassa punasolujen normaalissa hajoamisessa, jolloin hemistä muodostuu biliverdiini ja edelleen bilirubiinia. Tämä bilirubiini kulkee verenkierrossa albumiinin sitoutuneena maksaan, jossa se konjugoituu glukuronihapon kanssa maksassa olevan UGT-entsyymin avulla. Konjugoitunut bilirubiin tietoisuuksien sappeen erittyy, mikä mahdollistaa bilirubiinin poistumisen jätteen mukana suolistoon. Suolesta osa palaa takaisin maksaan enteropariluskiin.

Kokonaisbilirubiinin normaalit arvot vaihtelevat laboratorioiden mukaan, mutta yleisesti ne ovat noin 5–21 mikromoolia litraa (µmol/L) tai 0,3–1,2 milligrammaa/dl. Suurin osa kokonaisbilirubiinista on yleensä epäkonjugoitunutta bilirubiinia. Bilirubiinifractions: konjugoituneen bilirubiinin osuus (direct) on tavallisesti pieni, ja kokonaisarvo koostuu suurelta osin epäkonjugoituneesta bilirubiinista silloin, kun ei ole maksaan tai sappikanaviin liittyviä ongelmia.

Kokonaisbilirubiinin kohoaminen voi heijastaa erilaisia tiloja. Prehepatiivinen (hemolyyttinen) otrauss, maksasairauksia (esim. hepatiitti, Gilbertin oireyhtymä) tai sappitiehyen tukoksia (posthepatic). Neonataalijauhdissa fysiologinen koholla voi johtua lapsen kehittymättömästä bilirubiinimetabolian entsyymitoiminnasta; harvinaisissa tapauksissa elvytystä tarvitsevat vakavat hyperbilirubineemiat voivat altistua kernikterialle.

Kokonaisbilirubiinia mitataan veren biokemiallisessa paneelissa, ja sen lisäksi usein suoritetaan konjugoituneen ja epäkonjugoituneen erottelu, jotta voidaan arvioida mahdollinen patologia ja hoidon tarve.