Kohtuuttomuus

Kohtuuttomuus on suomalaisessa oikeuskäytännössä käsite, jolla tarkoitetaan sopimusehtojen tai liikesuhteiden käytännön kohtuuttomuutta ja epäreiluutta. Se kuvaa tilannetta, jossa toinen sopijapuoli joutuu kohtuuttomasti suurta riskiä, kustannusta tai velvoitetta vastaan, ja joka rikkoo hyvän tavan sekä tasapuolisuuden periaatetta.

Soveltamisalaltaan kohtuuttomuus liittyy erityisesti sopimus- ja kuluttajaoikeuteen sekä tavallisesti standardiehtojen tarkasteluun. Arvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota sopimuksen luonteeseen, osapuolten asemaan, toiminnan normaalisuuteen sekä siihen, kuinka poikkeuksellinen ehtojen vaikutus on.

Jos ehtoa pidetään kohtuuttomana, sillä voi olla oikeudellisia seuraamuksia: ehto voidaan tulkita suppeammin, sitä voidaan soveltaa rajoitetusti tai osittain poistaa, ja joissakin tapauksissa koko ehto tai sen osa voidaan todeta pätemättömäksi, jotta sopimuksen kokonaisuus säilyisi kohtuullisena.

Kohtuuttomuus eroaa pelkästä kohtuuttomuuden tunteesta; se muodostaa korkeamman kynnysarvon, jolla vaaditaan huomattavaa epäreiluutta. Se korostuu erityisesti kuluttajansuojaan liittyvissä tapauksissa, joissa vahingon tai kustannusten siirtäminen kokonaan yhdelle osapuolelle olisi kohtuutonta.

Laki- ja oikeuskäytäntöhakuisesti kohtuuttomuus liittyy yleisiin kohtuullisuuden ja hyvän oikeudenmukaisuuden periaatteisiin sekä sopimuslainsäädäntöön ja kuluttajansuojan järjestelmiin. Lisätietoja antavat termit kohtuullisuus, sopimuslaki ja kuluttajansuoja.