Kohdekoodin

Kohdekoodi on ohjelmiston kääntäjän tuottama koodi, joka on tarkoitettu suoritetavaksi tietylle suoritusympäristölle. Se on lähdekoodin vastakohta: lähdekoodi on ihmiselle luettavaa ohjelmointikieltä, kun kohdekoodi on koneen tai virtuaalisen suoritusympäristön ymmärtämään koodia. Kohdekoodi voi olla natiivikonekoodia tai bytecodea, riippuen ympäristöstä ja kielestä.

Kohdekoodi syntyy pääosin kääntäjän lopullisessa vaiheessa (back-end) sekä mahdollisesti assemblerin avulla. Se tallennetaan tyypillisesti objekti- tai suoritustiedostoiksi, ja sitä käytetään linkittäessä kokonaiseksi ohjelmaksi tai kirjastoksi.

Kohdekoodi on arkkitehtuurikohtaista ja se jakautuu yleensä ohjekoodiosioon, dataan sekä mahdollisiin relokaatio- ja symbolitauluihin. Tiedostomuodot ovat yleensä binäärisiä; yleisiä formaatteja ovat ELF Linux-ympäristössä, PE/COFF Windowsissa ja Mach-O macOSissa. Linkittäminen ja lodaus muokkaavat kohdekoodin lopulliseksi suoritettavaksi ohjelmaksi tai kirjastoksi.

Ristakäännös (cross-compilointi) mahdollistaa kohdekoodin tuottamisen toiselle alustalle kuin kehitysalustalle. Tämä on yleistä sulautettujen järjestelmien ja monimutkaisten ohjelmistopinojen yhteydessä.

Joissakin kieliympäristöissä kohdekoodi voi tarkoittaa myös bytecodea, jota ajetaan virtuaalikoneessa, kuten Java- tai .NET-ympäristöissä. Näissä tapauksissa kohdekoodi on silti tarkoitettu tietyn alustan suoritusympäristölle.