Koaksiaalilämpömittareiden

Koaksiaalilämpömittarit, jotka tunnetaan myös nimellä koaksiaalilämpötila-anturit, ovat lämpötilan mittauslaitteita, jotka hyödyntävät koaksiaalista rakennetta. Tämä rakenne koostuu yleensä kahdesta toisiaan ympäröivästä johtavasta elementistä, joiden välissä on eriste. Lämpötila vaikuttaa näiden johtavien elementtien väliseen resistanssiin tai kapasitanssiin, jolloin muutos voidaan mitata ja muuntaa lämpötila-arvoksi.

Yleisiä koaksiaalilämpömittarien tyyppejä ovat termoparit ja vastuslämpötila-anturit (RTD). Termoparit perustuvat Seebeck-ilmiöön, jossa kahden eri metallin liitoskohtaan muodostuu jännite, joka on suoraan verrannollinen lämpötilaeroon. RTD:t puolestaan käyttävät metallin ominaisuutta, jonka sähköinen resistanssi muuttuu ennustettavasti lämpötilan vaihdellessa.

Koaksiaalilämpömittareita käytetään monenlaisissa sovelluksissa teollisuudesta lääketieteeseen. Niiden etuja ovat hyvä tarkkuus, nopeahko vasteaika ja kyky toimia haastavissa ympäristöissä. Koaksiaalinen rakenne tarjoaa myös hyvän suojaantumisen ulkoisilta häiriöiltä, mikä parantaa mittaustulosten luotettavuutta. Niiden käyttökohteita ovat esimerkiksi moottorien, putkistojen ja laboratorioiden lämpötilan seuranta.