Kloonausmenetelmät

Kloonausmenetelmät viittaavat erilaisiin biologisiin tekniikoihin, joilla tuotetaan geneettisesti identtisiä kopioita eli klooneja. Nämä menetelmät mahdollistavat yksittäisen solun, kudoksen tai kokonaisen organismin kopioimisen. Yleisin ja tunnetuin kloonausmenetelmä on siirtosolukloonaus (SCNT). Tässä menetelmässä otetaan tumallinen solu, esimerkiksi ihosolu, luovuttajaeläimeltä. Tätä tumaa siirretään sitten munasoluun, josta on poistettu oma tuma. Munasolua stimuloidaan jakautumaan, ja syntyvä alkio on geneettisesti identtinen tumallisen solun luovuttajan kanssa. Tätä embryoa voidaan sitten istuttaa sijaissynnyttäjäemoonsi synnyttämään kloonieläin.

Toinen merkittävä menetelmä on alkioiden jakaminen. Tämä jäljittelee luonnollista identtisten kaksosten syntyä. Varhaisessa vaiheessa oleva alkio, jossa solut ovat vielä erilaistumattomia, jaetaan useampaan osaan. Jokaisesta osasta voi kehittyä itsenäinen alkio, joka on geneettisesti identtinen muiden jakamisesta syntyneiden alkioiden kanssa. Tällaisia menetelmiä käytetään tutkimuksessa, lääketieteellisissä sovelluksissa ja uhanalaisten lajien säilyttämisessä. Teknologiaan liittyy myös eettisiä kysymyksiä ja se on edelleen aktiivisen tutkimuksen ja keskustelun kohteena.