Kloonausmenetelmistä

Kloonausmenetelmät viittaavat biologisiin prosesseihin, joiden avulla luodaan geneettisesti identtisiä kopioita organismin, solun tai molekyylin. Termi "klooni" on peräisin kreikan sanasta "klon", joka tarkoittaa oksaa, ja viittaa kasvien lisääntymistapaan, jossa uusi kasvi kasvaa vanhan kasvin osasta. Eläinkloonauksessa yleisin menetelmä on somaattisten solujen tumansiirto (SCNT). Tässä prosessissa emosolun tuma, joka sisältää geneettisen materiaalin, poistetaan ja korvataan tumalla, joka on otettu toisesta solusta, josta klooni halutaan luoda. Tämä uudelleenohjelmoitu munasolu kehittyy sitten alkioon, joka on geneettisesti identtinen solun luovuttaneen yksilön kanssa.

DNA-kloonaus on toinen keskeinen menetelmä, jota käytetään usein molekyylibiologiassa. Siinä tietty DNA-fragmentti, kuten geeni, liitetään kantajamolekyyliin, kuten plasmidiin, ja sitten tämä yhdistelmä asetetaan bakteeriin tai muuhun isäntäsoluun. Isäntäsolun lisääntyessä se kopioi myös vieraan DNA:n, tuottaen suuren määrän identtisiä DNA-kopioita. Tunnetaan myös kasvien kloonauksesta, jossa uusi kasvi kasvaa kokonaisena tai osasta vanhempaa kasvia. Menetelmistä on sovelluksia esimerkiksi tutkimuksessa, lääketieteessä ja maataloudessa, vaikka niiden eettisistä ja teknisistä haasteista keskustellaankin laajasti.