Klassillisuudesta

Klassillisuudesta viitataan yhteiskunnallisen luokkajärjestyksen rakenteeseen sekä siihen liittyvään tietoisuuteen, etuihin ja toimintaan. Siihen sisältyy sekä yksilön oman luokan aseman tunnistaminen että luokan sisäisen solidaarisuuden muodostuminen ja mahdollinen kollektiivinen toiminta. Käsitteeseen kuuluu sekä objektiiviset tuotantosuhteet että näiden suhteen subjektiivinen kokeminen.

Historian valossa keskeisiä teoreettisia lähteitä ovat Karl Marx ja Friedrich Engels, joiden mukaan tuotantosuhteet luovat luokkien välisiä ristiriitoja ja luokkatahtoa. Luokkatietoisuus tarkoittaa tietoisuutta omasta luokastaan ja sen eduista sekä kykyä toimia näiden etujen puolesta. Georg Lukács korosti 1920-luvulla luokan tietoisuuden historiallista muodostumista, ja Antonio Gramsci toi mukaan kulttuurisen hegemonian käsitteen sekä poliittisen toiminnan strategiset ulottuvuudet.

Nykykeskusteluissa klassillisuuden tulkinnat ovat monimuotoisia. Jako proletariaatti–porvaristo ei aina riitä kuvaamaan yhteiskunnan monimutkaista luokkarakennetta, ja tutkimuksessa korostuvat myös kulttuurisen pääoman, sosiaalisten verkostojen sekä institutionaalisten rakenteiden vaikutukset tietoisuuteen. Silti käsite toimii edelleen analyysityökaluna työliikkeissä, tulopolitiikassa ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden politiikassa, ja sitä tarkastellaan myös kriittisesti esimerkiksi käsitteen “false consciousness” ja sen historiallisen rajat huomioiden.