Kivilouhoksissa

Kivilouhoksissa on suomen kielen inessiivinen monikko sanasta kivilouhos, joka tarkoittaa kivilouhoksen sisällä olevia paikkoja. Sanaa käytetään kuvaamaan paikkaa, jossa kiveä louhitaan ja josta louhittu materiaali hankitaan. Vastaava yksikkömuoto on kivilouhoksessa. Kivilouhoksissa-sanaa käytetään yleisesti puhuttaessa työskentelystä, tapahtumista tai tiloista, joissa kiven louhinta tapahtuu.

Louhinta on rakennusmateriaalien tuotantoprosessi, jossa kiveä louhitaan räjäyttämällä, murskaamalla ja seulomalla. Saatavia tuotteita ovat esimerkiksi kiviaines ja sora sekä muut louhoksen prosessoidut raaka-aineet. Toiminta voi tapahtua sekä yksityisissä että julkisyritysten omistamissa louhoissa. Louhinta vaikuttaa ympäröivään maastoon, vesistöihin ja paikalliseen ekosysteemiin, ja siihen liittyy ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksia.

Suomessa kivilouhinta on ollut merkittävä teollisuuden ala jo useiden vuosisatojen ajan. Eri kivilajit, kuten graniitti ja kalkkikivi, ovat tarjonneet rakennusmateriaaleja sekä infrastruktuurihankkeita varten. Louhokset sijaitsevat usein kallioalueilla, ja toiminta on herättänyt keskustelua maisemasuojelun sekä luonnonsuojelun näkökulmista. Viime vuosikymmeninä toiminta on sopeutunut ympäristövaatimuksiin sekä ennallistamisen periaatteisiin.

Turvallisuus ja lainsäädäntö ohjaavat kivilouhoksissa tapahtuvaa toimintaa. Työturvallisuus- ja ympäristömääräykset edellyttävät riskien arviointia, koulutettua henkilöstöä, suojavarusteita sekä räjäytysten valvontaa. Hiukkas- ja pölynhallinta, melu sekä vedenhallinta ovat tavanomaisia huomioita. Louhokset suunnitellaan ja ennallistetaan siten, että toiminnan päättyessä maastoa ennallistaminen sekä vesistöjen ja luonnonympäristön kestävyys säilyvät.