Kirjoitusmerkkijärjestelmät

Kirjoitusmerkkijärjestelmät, tunnettu myös nimellä kirjasinjärjestelmät tai kirjoitusjärjestelmät, ovat keinotekoisia tai luonnollisia tapoja esittää kieltä visuaalisesti symbolien avulla. Nämä järjestelmät mahdollistavat kommunikaation ja tiedon tallentamisen ajallisesti ja paikallisesti rajoittuneiden suullisten ilmaisujen yli. Yleisimmin kirjoitusmerkkijärjestelmät koostuvat joukosta merkkejä, jotka edustavat äänteitä, tavuja, sanoja tai jopa kokonaisia käsitteitä.

Kirjoitusjärjestelmät voidaan jakaa useisiin päätyyppeihin. Logografiset järjestelmät käyttävät symboleja, jotka edustavat kokonaisia sanoja tai morfeemeja. Esimerkiksi muinaisen Egyptin hieroglyfit ja kiinan kirjoitusjärjestelmä ovat logografisia. Sitä vastoin äänneperäiset järjestelmät keskittyvät yksittäisiin äänteisiin. Tavukirjoitukset, kuten japanilainen kana, käyttävät merkkejä, jotka edustavat tavuja. Abjadit, kuten arabialainen ja heprealainen, esittävät pääasiassa konsonantit, jättäen vokaalit usein pois tai merkitsemällä ne erillisillä diakriittisillä merkeillä. Alfabeetit, joista kreikkalainen ja latina ovat tunnetuimpia esimerkkejä, sisältävät erilliset merkit sekä konsonanteille että vokaaleille, ja niitä pidetään yleensä tehokkaimpina ja monipuolisimpina kirjoitusjärjestelminä. Useimmat nykyään käytössä olevat kirjoitusjärjestelmät ovat kehittyneet tuhansien vuosien aikana monimutkaisten kulttuuristen ja kielellisten prosessien tuloksena.