Kiristämisen

Kiristämisen eli kiristyksen käsite viittaa toimintaan, jossa ulkopuolinen taho vaatii rahaa, omaisuutta tai muita etuja uhkauksin tai epäilyttävän painostuksen avulla. Tekijä voi vedota väkivallan uhkaan, vahingontekoon, arkaluontoisten tietojen paljastamiseen tai muihin haitallisiin seurauksiin. Kiristämisen muotoja ovat sekä suoritetut että piilotetut vaatimukset, ja ne voivat kohdistua yksilöihin, yrityksiin tai yhteisöihin. Digitaalinen kiristäminen voi ilmetä verkkoviestein, some-viestein tai muulla internetin välityksellä tapahtuvana uhkailuna ja tietojen väärinkäyttönä.

Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö suhtautuvat kiristämiseen yleensä rikollisena toimena. Suomessa kiristys on rikos, jonka tunnusmerkistö perustuu uhkauksien tai pakottamisen tavoitteeseen: tekijän tarkoituksena on saada toisen omaisuutta tai muuta arvoa. Teon vakavuus sekä käytetty keino vaikuttavat rangaistukseen, ja tekoa voidaan soveltaa sekä taloudellisen kiristämisen että väkivaltaan liittyvän kiristämisen yhteydessä. Oikeuskäytännössä huomioidaan muun muassa uhkauksien sisältö ja esitystapa sekä ne taloudelliset vaikutukset, joita kiristys on aiheuttanut. Tutkinnassa voidaan hyödyntää forensiikkaa, digitaalista todistetta sekä viestintä- ja maksujälkiä.

Vaikutukset ja ehkäisy ovat keskeisiä teemoja. Uhri voi kokea taloudellisia menetyksiä, pelkoa, stressiä ja luottamuksen menettämistä sekä työ- tai yksityiselämän ongelmia. Kiristäminen voi vaarantaa yksilön turvallisuuden sekä yrityksen toiminnan ja maineen. Ehkäisyyn kuuluu riskien tunnistaminen, tietoturvan ja yksityisyyden suojan parantaminen sekä epäilyttävien viestien ja maksuvaatimusten nopea raportointi viranomaisille. Lisäksi tukea tarjotaan uhreille ja organisaatioille koulutuksella sekä ohjeistuksilla kiristämisen ennaltaehkäisyyn.