Kiiritusterapiaa

Kiiritusterapiaa, yleisesti tunnettu sädehoitona, on hoitomuoto, jossa käytetään ionisoivaa säteilyä syövän ja joidenkin muiden sairauksien hoitoon. Säteily vaurioittaa solujen DNA:ta, estäen niiden jakautumisen ja johtuen solujen kuoleman. Hoito suunnataan mahdollisimman tarkasti, jotta terve kudos kärsii mahdollisimman vähän.

Kiiritusterapiaa voidaan toteuttaa ulkoisella sädehoidolla (ulkoapäin tuotettu säteily) tai brachyterapialla, jossa säteilylähde asetetaan lähelle tai suoraan hoitoalueen tuntumaan. Käytössä on myös tarkentavia tekniikoita kuten stereotaktinen radiokirurgia/radioterapia (SRT/SBRT), IMRT sekä protonisädehoito. Hoidon suunnittelu perustuu kuvantamiseen (CT, MRI) ja kolmiulotteiseen annosteluun.

Fraatsiointi tarkoittaa annoksen jakamista useisiin pienempiin osiin, joita annetaan päivittäin. Kokonaisannos sekä hoidon kesto riippuvat syövän tyypistä, koosta, sijainnista ja potilaan terveydestä. Palliatiivinen hoito voidaan toteuttaa lyhyemmällä aikataululla.

Sivuvaikutukset voivat olla akuuttia luonteeltaan, kuten väsymys, iho- tai limakalvopinnän ärsytys sekä nielemis- tai ruoansulatuskanavan oireet hoitoalueella. Pitkäaikaiset vaikutukset ovat yksilöllisiä ja voivat ilmetä kudosten arpeutumisena tai elinalueen toiminnan muutoksina. Turvallisuuslaitteet ja annostelun seuranta ovat keskeisiä.

Kiiritusterapian historia ulottuu 1900-luvun alkuun Roentgenin ja Curien tutkimuksiin; nykyään yhdistyy kehittyneisiin kuvantamisen ja suunnittelun menetelmiin, jotka mahdollistavat yksilöllisen ja tarkasti kohdennetun hoidon pienemmillä sivuvaikutuksilla.