Kiirehtiminen

Kiirehtiminen on toiminnan tai tilan ominaisuus, jossa asioita tehdään nopeasti tai kiihtyvällä tahdilla. Se voi kohdata yksilön käytöksen tai tilanteet, joissa aikataulut, määräajat tai muut ajalliset paineet ohjaavat päätöksiä ja toimenpiteitä. Kiirehtiminen syntyy usein aikapaineesta, työmäärästä tai sosiaalisista odotuksista saada tuloksia nopeasti.

Kielitieteellisesti kiirehtiminen muodostuu sanasta kiire (hätä, kiire) sekä -htiminen, joka kertoo toiminnan prosessista. Verbi on kiirehtyä; esimerkiksi "hän kiirehti" kuvaa nopeaa toimintaa. Käsite on yleinen arkipäivän kielen lisäksi myös tieteellisessä ja ammatillisessa keskustelussa.

Vaikutukset ja riskit vaihtelevat tilanteen mukaan. Kiirehtiminen voi lisätä virheiden todennäköisyyttä, heikentää päätösten laatua ja lisätä stressiä sekä henkistä että fyysistä kuormitusta. Erityisesti raskaita tehtäviä suoritettaessa, liikenteessä tai terveydenhuollossa kiire voi tulkittavasti lisätä turvallisuusriskejä. Hätätilanteissa nopeus voi kuitenkin olla välttämätöntä.

Hallinta ja ehkäisy tapahtuvat pääasiassa aikataulujen realistisella suunnittelulla, tehtävien priorisoinnilla, taukojen pitämisellä sekä riittävällä resursoinnilla. Työ- ja organisaatiotasolla kiinnitetään huomiota prosessien selkeyteen, kommunikaatioon sekä laadunvarmistukseen, jotta nopeus ei saavuteta kustannuksella turvallisuudesta tai suorituskyvystä.