Kiertoliittymien

Kiertoliittymät ovat ympyränmuotoisia risteyksiä, joissa liikenne kiertää keskellä olevaa saarta. Sisään tulevan liikenteen on annettava tietä jo kiertoliittymän sisällä oleville ajoneuvoille. Tämä rakenne pyrkii sujuvoittamaan liikennettä sekä parantamaan turvallisuutta erityisesti risteämien yhteydessä.

Kiertoliittymän keskeiset ominaisuudet ovat keskisaari, kiertoruusu tai -laituri sekä sisäänkäynnit, joiden yhteydessä on yleensä etuus- tai väistämismerkinnät sekä kevyelle liikenteelle tarkoitetut risteyssuojat. Liikenne kulkee kiertorataa vastapäivään, ja suurin osa ajoneuvoista rajoittaa nopeuttaan kiertoliittymässä. Pyöräilijöillä ja jalankulkijoilla on tavallisesti erilliset, merkatut väylät tai merkityt suojat risteysalueen kautta.

Kiertoliittymillä on useita variantteja. Mini- tai pikkikiertoliittymä on pienempi ja soveltuu pieniin risteyksiin, kun taas tavallinen kiertoliittymä voi käsittää useita kaistoja ja suuremman liikennemäärän. On olemassa myös erilaisia suunnitteluratkaisuja, joissa focus on pyöräilyn ja jalankulkujen suojelulla sekä busseille annettujen tilojen huomioinnilla.

Hyötyjä ovat parantunut liikennöinti, vähentyneet vakavat onnettomuudet ja parempi polttoaineenkulutuksen sekä päästöjen hallinta verrattuna perinteisiin liikennevaloristeyksiin. Kiertoliittymät edellyttävät kuitenkin oikeanlaista suunnittelua ja hyvä näkyvyys sekä merkinnät, jotta ne toimivat hyvin sekä autoliikenteessä että kevyessä liikenteessä.

Suomessa kiertoliittymät ovat yleistyneet 1960-luvulta lähtien osana liikenneinfrastruktuurin kehittämistä. Niiden käyttö on lisännyt sekä kaupungissa että maaseudulla, ja suunnittelu huomioi paikallisen liikennemäärän, nopeusrajat sekä kevyen liikenteen tarpeet.