Kielioppiraportoinnissa

Kielioppiraportointi on prosessi, jossa kieliopillisia piirteitä kuvataan ja raportoidaan systemaattisesti. Termi viittaa sekä kielitieteellisessä tutkimuksessa tehtävään analyysiin että kielenoppimisen tai käännöstyön yhteydessä tuotettavaan dokumentointiin. Kielioppiraportoinnissa keskitytään yleensä morfologisiin ja syntaktisiin ilmiöihin, mutta se voi sisältää myös fonologisia tai semanttisia huomioita, jos kyseessä on kokonaisvaltainen kieliopillinen kuvaus.

Käyttökontekstit vaihtelevat. Tutkimuksessa kielioppiraportointi tarkoittaa datan kuvaamista ja luokittelua siten, että muut tutkijat voivat toistaa analyysin. Kielenopetuksessa se voi tarkoittaa oppimateriaaleihin tai palautteeseen sisältyvää selkeää kielioppisääntöjen esittämistä sekä esimerkkilauseiden liittämistä. Kieliteknologiassa raportointi voi koskea kielimallien tai kielentunnistusjärjestelmien kielellisen osa-alueen kuvaamista ja arviointia.

Tyypillinen rakenne sisältää tavoitteet, aineiston kuvaamisen (esim. tekstit, puheaineisto tai korpohankkeet), menetelmät (koodaus, annotointi, luokittelut), tulokset sekä esimerkiksi esimerkkilauseet ja niiden kieliopillinen kommentointi. Lisäksi tavallista on käyttää standardoitua terminologiaa ja esittää luettelot mitta- tai luokitusperusteista (esim. taivutussäännöt, sanaluokat, lauseenjäsenet) sekä lähdeviitteet ja mahdolliset rajoitukset.

Haasteita ovat terminologian yhdenmukaisuus, subjektiivisuuden minimoiminen analyysissä sekä eri kielten grammatien vertailukelpoisuus. Hyötyinä korostuvat läpinäkyvyys, toistettavuus ja se, että kielioppiraportointi tukee sekä tieteellistä keskustelua että kielenopetusta ja teknologista sovellusta.