Kielikontekstista

Kielikonteksti on kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan kielen merkityksen muodostumista ja tulkintaa sekä tekstuaalisessa että tilanteellisessa yhteydessä. Tekstuaalinen konteksti viittaa edeltävään ja seuraavaan tekstiin sekä lauseiden välisiin suhteisiin, kun taas tilanteellinen konteksti sisältää puhujien tarkoitukset, kuulijat, kulttuurin ja käytön taustatiedot.

Kielikontekstin huomioiminen on keskeistä sekä semantiikassa että pragmatiikassa. Ilmaisujen merkitys ei usein ole yksiselitteinen ilman kontekstia. Esimerkiksi pronominien viittaussuhteet, vihjeelliset ilmaukset ja ellipsi sekä viittaukset maailmankuvaan tai kulttuurisiin käytäntöihin syntyvät juuri kontekstin perusteella.

Käytännössä kielikontekstin tutkimus kattaa muun muassa anaforan ja katsojan tahdon tulkinnan, koontatekstin rakentumisen, keskustelun rakenteiden merkityksen sekä diskursiiviset asenteet. Se on keskeinen osa tekstien analysointia, käännöksiä, viestinnän suunnittelua ja opetusta sekä luonnollisen kielen prosessointia.

Esimerkkejä kielikontekstin vaikutuksesta: lauseen "se on kuuma" merkitys riippuu siitä, mitä "se" viittaa edellisessä keskustelussa; sana "käynyt" voi tarkoittaa erilaista tapahtumaa riippuen siitä, puhutaanko matkasta, kokeesta vai tapahtuman valmisteluista. Ilmaisujen tarkoituksen ja viitteen selittäminen vaatii taustatietoa sekä tekstin että tilanteen kontekstista.

Kielikontekstia tarkastellaan usein discouse-analyysissä, korpuslingvistiikassa ja pragmatiikassa, ja nykyaikaisessa luonnollisen kielen käsittelyssä kontekstin rooli on keskeinen kielimallien suorituskyvyssä.