Kielenkäytössä

Kielenkäytössä tarkoitetaan sitä, miten ihmiset käyttävät kieltä todellisessa vuorovaikutuksessa. Se kattaa sanavalinnat, lauserakenteet, sävyn, puhuttelun muodot sekä ei-kielelliset viestinnän elementit kuten eleet, ilmeet ja viestinnän aikataulu. Kielenkäyttö vaihtelee tilanteen mukaan ja heijastaa sekä kommunikaatioyhteisön sääntöjä että yksilön tavoitteita.

Seuraavat tekijät ohjaavat kielenkäyttöä: konteksti (tila, virallinen vs epävirallinen), tarkoitus (informoida, neuvotella, selittää), vastaanottaja (ikä, asema, kulttuuritausta) sekä medio (puhe, kirjoitus, digitaalinen viestintä). Rekisteri ja tyyli ovat keskeisiä käsitteitä: virallinen kieli, arkipäiväinen kieli, tekninen tai ammattikieli määrittävät valintoja.

Kielelliset variaatiot ilmenevät murteina, kielikoodin vaihtona eli koodinvaihtona sekä sosiaalisen taustan mukaan muodostuvina varieteetteina; niihin kuuluvat esimerkiksi standardi- ja epäformaalin kielen käyttö. Kielenkäytön tutkimus kuuluu pragmatiikkaan ja sosiolingvistiikkaan ja tarkastelee, miten merkitys muodostuu tilanteessa sekä miten voima, kunnioitus ja status ilmenevät kielen kautta.

Digitaalinen viestintä muuttaa kielenkäyttöä: lyhyet viestit, emojit, linkit ja nopea palautteenanto muokkaavat sanavalintoja sekä viestinnän rakennetta. Kielenkäyttö on dynaaminen osa arjen vuorovaikutusta, koulutusta, työelämää sekä julkista keskustelua, ja sitä tarkastellaan sekä kielitieteen että käytäntöjen näkökulmasta.