Kielellisyys

Kielellisyys on termi, jota käytetään kuvaamaan järjestelmän tai ilmiön kykyä ilmentää kielenkaltaisia piirteitä. Se viittaa usein sille, miten viestintä perustuu rakennettuihin merkityksiin, syntaksiin ja sanaluettajaan, ja miten näitä piirteitä voidaan tuottaa tai ymmärtää uudenlaisissakin yhdistelmissä.

Etymologia ja käyttökontekstit löytyvät kielitieteestä, filosofiasta ja kognitiivisesta tutkimuksesta. Sana muodostuu suomen sanasta kieli sekä abstrakti from -llisyys -päätteen kautta. Kielellisyys ei ole sitova määritelmä yhden ainoan alan terminä, vaan sitä voidaan käyttää kuvaamaan sekä ihmiskielen että muiden järjestelmien kielimäisiä ominaisuuksia.

Kielellisyyden arvioinnissa keskitytään usein siihen, missä määrin järjestelmä osoittaa kielelle ominaisia piirteitä: tuotettavuus eli kyky muodostaa uusia merkityksellisiä ilmauksia, rakenne ja sen säännöllisyys, sekä semanttinen ja syntaktinen järjestys. Lisäksi keskusteluissa pohditaan, onko kyseessä pelkkä viestinnän keino vai todellinen generatiivinen kapasiteetti, joka mahdollistaa monimutkaisten merkitysten ilmaisun.

Esimerkkejä kielellisyydestä voidaan löytää ihmiskielestä ja viittomakielestä, jotka täyttävät yleisesti kielellisyyden kriteerit. Eläinviestinnällä ja joillakin tekoälyjärjestelmillä on sen sijaan pohdintaa siitä, missä määrin ne täyttävät kielellisyyden ehdot. Kielellisyys on moniselitteinen ja kontekstiriippuvainen käsite, jota käytetään ilman yhtä yksiselitteistä määritelmää eri tutkimusalojen välillä.