Kesäperinnettä

Kesäperinnettä tarkoittaa suomen kesään yleensä liittyvien kulttuuristen käytäntöjen, tapojen ja uskomusten kokonaisuutta. Kyse on laajasta kategoriasta, ei yhdestä perinteestä, vaan ilmiöstä, jonka keskeisiä teemoja ovat valoisat illat, luonto ja vapaa-aika.

Kesäperinteisiin kuuluu muun muassa juhannuksen vietto, mökkielämä, saunominen, marjastus ja sienien poiminta, kalastus ja veneily sekä ulkoilu ja pihajuhlat. Myös kesämarkkinat, musiikki- ja kulttuuritapahtumat sekä yhteisölliset illanvietot kuuluvat siihen. Ruoka- ja ateriapainotteisuus heijastuu sesongin mukaan tuoreina marjoina, kalana ja grilliruokina sekä perinteisimpinä kotikokkailun tapoina.

Historiallisesti kesäperinteet ovat kehittyneet maatalous- ja merellisten yhteisöjen arjesta sekä kirkollisten ja yhteisöllisten tapahtumien vuorovaikutuksesta. Ajan myötä niihin on tullut nykyaikaisia elementtejä, mutta juhannuksen, mökkikulttuurin ja luontoseikkailujen rituaalit ovat säilyttäneet asemansa.

Alueellisesti kesäperinne vaihtelee. Rannikolla korostuvat saaristo- ja purjehdusperinteet, sisämaassa mökkeily ja metsän marjastus, ja pohjoisessa kesä on lyhyempi ja saunakulttuuri näkyy sen mukaan. Myös kieli- ja kulttuurivaihtelut, kuten ruotsinkielisissä yhteisöissä, tuovat omia sävyjään.

Nykyään kesäperinteet elävät sekä kotitalouksien arjessa että kulttuurisen identiteetin osana. Museot, julkiset tapahtumat ja järjestöt dokumentoivat ja esittelevät perinteitä, ja ne voivat muodostaa yhteisöllisiä tapahtumia sekä matkailun vetonauloja. Kesäperinnän ylläpito perustuu usein perheiden ja vapaaehtoistoiminnan väliseen tiedon siirtoon.