Kertomaperinnettä

Kertomaperinnettä tarkoitetaan yhteisön suullisesti siirtyvää narratiivista perinnettä, johon kuuluvat myytit, legendat, sadut ja muunlainen tarinaperinne. Sen tarkoituksena on välittää kulttuurisia arvoja, historiaa sekä yhteisön identiteettiä sukupolvelta toiselle. Kertomaperinne säilyy pääosin puhutussa muodossa, mutta sitä voi siirtyä sekä suullisesti että kirjallisesti.

Perinne on dynaaminen ja muokkautuu ajan, paikan ja kertojan mukaan. Eri alueilla sekä ryhmittäin kehittyvät variantit tai muunnelmat sameeilivät tarinankerronnan tapoja, kielikohtaisia ilmaisuja ja rituaalisia elementtejä. Kertomankertojat eli tarinankertojat sekä esiintymistavat, kuten toisto ja tarinan rytmitys, ovat keskeisiä perinteen ilmentymiä. Kertomaperinne toimii usein yhteisön sisäisenä keskustelu- ja kasvatusvälineenä sekä välineenä, jolla kerrotaan historiaa, moraalia ja maailmankuvaa.

Tutkimus kertomaperinteestä kuuluu folkloristiikkaan. Kenttätyössä kerätään tarinoita informanteilta, tallennetaan ne äänin tai kirjallisesti, ja arkistoidaan sekä analysoidaan transplantaatioiden, motiivien ja rakenteiden näkökulmasta. Tutkimus kartoittaa myös muutoksia perinteen aikakausittain sekä sitä, miten moderni media ja koulutus vaikuttavat kertomusten eloonjäämiseen.

Kertomaperinnettä pyritään nykyisin aktiivisesti säilyttämään ja vaalimaan. Kansalliset arkistot, museot, kirjastot ja digitaalinen tallennus sekä yhteisöjen omat keräystoiminnat tukevat perinnön elossapysymistä. Esimerkkinä on Kalevala, joka on koottu suullisesta runoperinteestä ja muodostaa keskeisen osan suomalaista kulttuuriperintöä.