Kerrostumit

Kerrostumat ovat geologiassa käytetty termi erillisille sedimenttikivien kerroksille tai kerrostuneille muodostumille, jotka ovat syntyneet ajan saatossa sedimentaation sekä muiden geologisten prosessien seurauksena. Jokainen kerrostuma tallentaa kulloisenkin aikakauden ympäristöoloja sekä sedimentaation olosuhteita ja voi sisältää fossiileja, merkkikivennäisaineita ja muita tulkintoja muinaisista oloista.

Kerrostumat voivat olla peräkkäisiä, toisistaan erottuvia kerroksia; niiden rajat voivat olla konformisia (jatkuva, yleensä rauhallinen muutos) tai epäkonformisia (eroosio tai maankuoren tapahtumat, jotka katkaisivat jatkuvuuden). Ne voivat koostua erilaisista kivennäisaineksista, kuten hiekasta, savesta, kalkkikivestä tai tulikivikerrostumista. Paksuudet ja koostumukset vaihtelevat ympäristön mukaan ja voivat kertoa muinaisista tulivuorenpurkauksista, jokivirroista tai merenpinnan vaihteluista.

Kerrostumien tutkimus kuuluu stratigrafiaan. Kenttätyössä mitataan ja kartoitellaan kerrostumia, ja niiden ikää sekä suhteellisia yhteyksiä pyritään arvioimaan periaatteiden kuten superpositio (ali- ja yläkerrostumien järjestys) sekä fossiililöytöjen avulla. Biostratigrafia ja chemostratigrafia auttavat korrelaatioissa ja aikamäärityksissä; radiometrinen dating käytetään kun löydetään soveltuvia materiaaleja.

Kerrostumat ovat keskeisiä maankuoren historian ymmärtämisessä. Niiden avulla rekonstruoidaan muinaiset ympäristöt, ilmaston kehitys sekä sedimentaationsyklit, ja niitä hyödynnetään myös resurssien kartoituksessa sekä geologisessa suunnittelussa.