Kemokineista

Kemokineista ovat pienikokoisia proteiineja, jotka ohjaavat immuunijärjestelmän solujen liikettä ja osallistuvat tulehdusvasteisiin. Ne muodostavat kemotaktisia gradientteja, joiden avulla leukosyyttien migraatio kudoksiin ja sieltä pois säädellään tarkasti.

Kemokineja luokitellaan neljään pääryhmään: C-, CC-, CXC- ja CX3C-kemokineihin. Näihin kemokineihin sitoutuvat vastaavat kemokiinireseptorit, kuten CCR-, CXCR-, CX3CR- ja XCR-reseptorit, ja reseptoreiden aktivaatio käynnistää solujen migraation sekä aktivoitumisen.

Tuotantoa säätelevät erilaiset solutyypit, kuten makrofagit, dendrittisolut, endoteeli- ja epiteelisolut sekä fibroblastit. Osa kemokineista on homeostaattisia ja säätelee normaalin verenkierron ja imukudosten kiertoa; toinen osa on tulehduksen aikaansaamaa ja ilmenee infektion tai kudosvaurion yhteydessä.

Merkitys terveydelle ja sairauksille: kemokineiden toiminta on ratkaisevaa immuunisolujen kohdentamiselle sekä normaalissa kehityksessä että tulehduksellisissa prosesseissa. Ne voivat kuitenkin edistää autoimmuunisairauksia, kroonista tulehdusta sekä syövän leviämistä. Joitakin virusinfektioita, kuten HIV, hyödyntävät tiettyjen kemokiinireseptorien (CCR5, CXCR4) kautta pääsyn isäntäsoluihin; tämän vuoksi reseptorilääkkeet ovat sekä kehitteillä että käytössä. Esimerkkejä terapiasta ovat CCR5-estäjä maravirok HIV-1-hoidoissa sekä CXCR4-reseptorin antagonistina käytetty plerixafor, jolla mobilisoidaan kantasoluja.