Kemikaalisammutusjärjestelmät

Kemikaalisammutusjärjestelmät ovat automaattisia palonsammutusjärjestelmiä, jotka käyttävät sammutusaineena kemikaalia. Näitä järjestelmiä käytetään kohteissa, joissa vesi tai vaahto eivät sovellu sammutukseen palovahinkojen tai sammutusaineen tehottomuuden vuoksi. Kemikaalisammutusaineet voivat olla kaasumaisia tai nestemäisiä ja ne toimivat joko jäähdyttämällä paloa, tukahduttamalla sitä hapen vähentämisellä tai estämällä kemiallisia reaktioita.

Yleisimpiä kemikaalisammutusaineita ovat erilaiset halocarbontuotteet ja inertit kaasut, kuten typpi ja argon. Halocarbontuotteet, kuten HFC-227ea ja FK-5-1-12, ovat tehokkaita ja jättävät vähän jäämiä. Inertit kaasut puolestaan toimivat tilan hapen pitoisuutta alentamalla, mikä tukahduttaa palamisen. Kemikaalisammutusjärjestelmät koostuvat tyypillisesti sammutusainesäiliöstä, putkistosta, suuttimista ja automaattisesta laukaisujärjestelmästä. Laukaisujärjestelmä voi perustua paloilmaisimiin, jotka havaitsevat savun tai lämmön, tai manuaaliseen käynnistykseen.

Kemikaalisammutusjärjestelmiä asennetaan esimerkiksi palvelinhuoneisiin, arkistotiloihin, laboratorioihin, museoitioihin ja sähköasemiin. Tärkeitä huomioitavia asioita ovat sammutusaineen sopivuus suojattavaan kohteeseen, sen vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön sekä järjestelmän huolto ja testaus. Oikein suunniteltuna ja asennettuna kemikaalisammutusjärjestelmät tarjoavat tehokkaan ja vähäistä vahinkoa aiheuttavan tavan suojata arvokkaita kohteita tulipaloilta.