Kaukoputkia

Kaukoputket ovat optisia instrumentteja, joita käytetään kaukaisten kohteiden havainnointiin sekä tähtitieteessä että maanpäällisessä havainnointissa. Ne laajentavat silmän näköä sekä valo- ja yksityiskohtien erottelukykyä.

Kaukoputket jaetaan pääasiassa linssikaukoputkiin (refraktorit), heijastaviin kaukoputkiin (reflektorit) sekä katadioptrisiin malleihin, jotka yhdistävät molempien periaatteet. Linssikaukoputki käyttää suurta linssiä keräämään valoa ja ohjaamaan sitä polttopisteeseen. Heijastava kaukoputki käyttää peilejä sen sijaan, että valoa kerättäisiin suureen linssiin. Katadioptrinen kaukoputki yhdistää sekä linssien että peilien ominaisuuksia. Modernit mallilajit vaihtelevat suurennuksen, valonkeräyskyvyn sekä rakenteen mukaan.

Kaukoputken tärkeimmät tekniset ominaisuudet ovat valonkeräysaukko (apertuurin koko), polttoväli sekä käytettävät okulaarit, joiden avulla suurennus asetetaan. Aukko määrittää, kuinka paljon valoa laitteella voidaan kerätä, ja siten kuinka tarkka kuva on hämärissä olosuhteissa. Putken ja telineen jämerä rakennetta sekä tarkkaerotuskykyä voivat lisätä maanpäälliset tai taivaankappaleiden seurantaa.

Kaukoputkiä käytetään laajalti niin harrastajien kuin ammattilaisten toimesta. 1900-luvulla ja nykyaikana kehitys on painottunut sekä optisen laadun että automaatio-ominaisuuksien parantamiseen, mikä mahdollistaa laajennetun kuvankeruun ja tähtien seurannan.