Kaukolämpöverkostoissa

Kaukolämpöverkostoissa tarkoitetaan järjestelmää, jossa lämpöenergia tuotetaan yhdestä tai useammasta keskitetystä laitoksesta ja jaetaan kaupungin tai alueen asukkaille sekä palvelurakennuksille. Verkkotoiminnan keskeinen idea on tuottaa lämpö mahdollisimman tehokkaasti jasiirittää se suurina erinä tilanteina runkoputkiston kautta monille käyttäjille.

Lämpö tuotetaan keskitetysti esimerkiksi biopolttoaineista, jätelämmöstä sekä yhdistetystä tuotannosta (CHP), ja joskus käytetään myös fossiilisia polttoaineita. Siirtoverkosto koostuu eristetusta putkistosta, joka sijaitsee yleensä maan alla, sekä lämpöasemista, joissa lämmin vesi siirretään asiakkaiden kiinteistöihin. Putkistoissa kuuma meno- ja kylmä kiertoputki kuljettavat vettä, ja järjestelmään voidaan liittää myös energiavarastoja sekä lattialämmityksen kaltaisia jakelutapoja.

Rakennuksissa lämpö siirretään lämmönvaihtimien kautta kiinteistöjen lämmitysjärjestelmiin, ja jokaisella asiakkaalla on oma mittari lämpöenergian kulutuksen seuraamista varten. Toimituslämpötilat ovat tyypillisesti noin 70–110 °C meno-johtoon ja 40–70 °C takaisinlämpöön, riippuen ulkolämpötilasta ja järjestelmän suunnittelusta.

Kaukolämpöverkostoilla on useita etuja: suurempi energiatehokkuus, mahdollisuus hyödyntää jäteilämpöä ja uusiutuvaa energiaa sekä pienemmät paikalliset päästöt ja ilmanlaatu. Haasteina ovat investointien suuruus, teknisten vaatimusten täyttäminen sekä hinnan ja kustannusten vakaus. Verkkojen kehittämisessä painottuvat digitalisaatio, etäseuranta sekä integrointi uusiin energianlähteisiin.